Joensuun Kiekko-Pojat Oy
Joensuun Kiekko-Pojat Oy:n tehtävänä on mahdollistaa Joensuulaisen edustusjääkiekon ylläpitäminen ja kehittäminen, taloudellisesti kestävällä tavalla.
Yhtiön hallitus:
Tunttunen Jari (puheenjohtaja)
Karhunen Tomi
Kekäläinen Anssi
Lipponen Jaakko
Maaranen Petri
Vähäniitty Mika
Yhtiön osakkaat:
Miro Aaltonen
Oskari Gröhn
Tomi Karhunen
Anssi Kekäläinen
Joona Laakkonen
Jaakko Lipponen
Petrus Palmu
Vesa Pelkonen
Janne Rahunen
Hannu Sorsa
Kari Kuskelin
Simo Tukiainen
Jari Tunttunen
Mika Vähäniitty
Kaudet SM-liigassa ja SM-sarjassa:
1971-1972, 1989-1990, 1991-1992
Kaudet I-divisioonassa ja Mestiksessä:
1975-1976, 1980-1989, 1990-1991, 1992-1994, 1995-2001, 2004-
Pelipaidan värit:
punainen / valkoinen (koti/vieras)
Seurassa pelanneet NHL-pelaajat:
• Markku Kyllönen
• Pavel Brendl
• Luke Sellars
• Alexander Salak
• Jon Fontas
JOENSUUN KIEKKO-POIKIEN HISTORIA LYHYESTI
1950-luku–Jääkiekko saapuu Pohjois-Karjalaan
Jääkiekon voittokulku maamme itäisimmässä kolkassa alkoi vuonna 1950, jolloin Juhani Soila ja Sulo Vakkuri alkoivat suunnitella Etelä-Suomessa jalansijaa saaneen lajin harrastusmahdollisuuksien parantamista Pohjois-Karjalassakin.
Maakunnan ensimmäisessä jääkiekko-ottelussa kohtasivat Lieksan Kärpät ja Joensuun Kataja vuonna 1952. Näytösottelu ei perinteikkään Katajan seurajohtoa kuitenkaan vakuuttanut, ja näin ollen jääkiekkoa varten perustettiin Joensuun ensimmäinen jääkiekkoilun erikoisseura, nyky-Jokipoikien esi-isä, Kiekko-Karhut.
1950-luvulla Kiekko-Karhut taisteli lähinnä maakuntatasolla, mutta jääkiekkotoiminta kaupungissa kasvoi ja kehittyi. Paikallisvastustajista yli muiden nousi Joensuun Maila-Pojat.
1960-luku – Suomen sarjassa
1960-luku alkoi fuusio-uutisilla, kun Kiekko-Karhut ja Joensuun Maila-Pojat muodostivat yhdessä seuran, jonka nimi – Joensuun Kiekko-Pojat – säilyikin sitten maamme kiekkokartalla kauan.
Joensuun Kiekko-Pojat aloitti pelinsä silloisesta Suomen sarjasta, joka oli maamme kiekkoilun toiseksi korkein sarjataso. Jo vuonna 1962 päästiin yrittämään parrasvaloihin ihan toden teolla, kun JoKP voitti lohkonsa ja pääsi yrittämään nousua SM-sarjaan. Paikka mestaruussarjassa jäi kuitenkin tuolloin vielä haaveeksi.
1970-luku – Ylös ja alas
Kymmenen vuotta edellisestä fuusiosta JoKP sinetöi asemansa kaupungin ykkösjääkiekkoseurana, kun tiukka paikallisvastus, Peli-Toverit, yhdistyi Kiekko-Poikien kanssa.
1971 JoKP nousikin SM-sarjaan. Koulu kirkkaammissa valoissa oli kuitenkin joensuulaisille kova, ja jo heti seuraavana vuonna JoKP putosi takaisin Suomen sarjaan.
70-luvun puolessavälissä sarjajärjestelmää rukattiin uusiksi ja peräkkäisinä vuosina alkunsa näkivät nyky-Mestiksen edeltäjä, 1-divisioona, sekä SM-liiga. Ensimmäiselle 1-divisioonakaudelle 1974-1975 osallistujiksi valikoitui Suomen sarjan parhaimmisto, johon JoKP ei tuolla kaudella kuulunut. Näin otteluita jatkettiin 2. divisioonasta.
Vuonna 1975 Kiekko-Pojille aukesi syksyisten karsintojen jälkeen mahdollisuus osallistua 1-divisioonan täyttämättä jääneelle paikalle TuTon tilalle. Toiseksi korkein sarjataso oli armottoman ankara: tuohon aikaan miltei ennenkuulumattoman 40 pelaajaa joukkueessaan kierrättänyt JoKP majaili pitkin matkaa sarjan jumbosijalla, ja kevät päättyi putoamiseen Espoon Jäähongan napattua putoamissarjassa divaripaikan joensuulaisilta vaivaisella yhden pisteen marginaalilla. Yleisökeskiarvoksi Joensuun Kiekko-Poikien ensimmäiselle 1-divarikaudelle jäi noin 700 silmäparia.
1980-luku – Nousuun huipentunutta nousua
Ensimmäisestä 1-divisioonavisiitistä vierähti miltei puoli vuosikymmentä, kunnes Joensuussa oltiin valmiita taistelemaan jälleen valtakunnan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Kauden 1980-1981 ulkojäillä pakkasten armoilla pelannut JoKP jäi jälleen sarjassa jalkoihin, mutta putoaminen pystyttiin välttämään karsinnoissa.
Kaudelle 1981-1982 JoKP uudistui rajusti. Joukkue venyi runkosarjan neljänneksi. Joensuun Kiekko-Pojat todisti, että sen paikka on 1-divisioonassa.
Vuosi 1982 oli merkityksellinen, sillä silloin päästiin ensimmäistä kertaa pelaamaan Mehtimäen jäähallissa. Uusi halli ja profiilipelaajat siivittivät Kiekko-Pojat hurjaan liitoon, joka katkesi vasta SM-liigakarsinnassa Oulun Kärppien osoitettua paremmuuttaan voitoin 3-2. Kaikkiaan kausi 1982-1983 oli joensuulaisen kiekkoilun kulta-aikaa, sillä otteluita kokoontui seuraamaan keskimäärin miltei 3000 silmäparia ja kiekkobuumi kaupungissa oli kovalla tasolla.
Kiekkohuuma jatkui kaupungissa seuraavienkin vuosien ajan. Kiekko-Poikien sijoitukset vaihtelivat kaudesta toiseen, pysyen kuitenkin sarjan paremman puolikkaan joukossa. Pitkin 80-lukua kerättiin latinkia, joka räjähti sitten vuosikymmenen lopussa.
JoKP vei kauden 1988-1989 nimiinsä ohi mediasuosikki Helsingin Jokereiden. Ensimmäisen tappionsa joensuulaiset kärsivät vasta yhdennessätoista ottelussaan, jolloin Jokerit onnistui kotonaan yllättämään Kiekko-Pojat jatkoajalla. Kevät huipentui liigakarsintasarjaan Porin Ässiä vastaan. Kotietu piti, ja viidennessä ottelussa täyteen sullottu Mehtimäki sai hullaantua Joensuun Kiekko-Poikien voitettua pelin lukemin 5-3. Liigahaave oli toteutunut – ja millä tavalla!
1990-luku – Hinkua ylös
JoKP lähti ensimmäiseen liigakauteensa yleisön suuren innon siivittämänä. Intoa ehkä olikin organisaation jokaisella tasolla kykyjä enemmän, sillä jälkikäteen on todettava, että punanutut lähtivät korkeimmalle sarjatasolle hiukan soitellen sotaan –mentaliteetilla. Kevät 1990 päättyi sarjajumbona karsintaan lähteneiden joensuulaisten putoamiseen kun hurmoksessa polkenut Ässät palasi liigakartalle.
Liigakipinä jäi kuitenkin elämään, ja JoKP voitti 1-divisioonan 1990-1991 näytöstyyliin. Tähdistökentällisen kuudesta paikasta neljä miehittänyt joensuulaisnippu nousi kauden päätteeksi suoraan SM-liigaan vaihtaen paikkoja Lappeenrannan SaiPan kanssa.
Paljonkaan edellistä liigavisiittiä vahvemmissa merkeissä ei sujunut kauden 1991-1992 vierailukaan parrasvaloissa. Kauden päätteeksi – vastoin kaikkia odotuksia – Kiekko-Pojat putosi jälleen sarjaporrasta alemmaksi. Äärimmäisen tiukan karsintaottelusarjan vei lopulta viidennessä ottelussa nimiinsä Kiekko-Espoo lukemin 2-1.
Seuraavalle kaudelle joensuulaisten joukkue koki aikamoista vaihtuvuutta. Tästäkin huolimatta Kiekko-Pojat pystyi puristamaan runkosarjavoiton, mutta karsinnoissa joukkue alisuoritti odotettuun tasoonsa nähden jääden lopulta karsintasarjan jumboksi. Pettymys oli raju.
Kaudella 1993-1994 monivuotinen hissiliike kahden sarjan välillä ja maassamme riehunut taloudellinen kurimus osoittivat rumimmat kasvonsa Kiekko-Pojille. Talousvaikeuksiin ajautunut seura joutui kauden päätyttyä nostamaan kätensä pystyyn: velkataakka oli paisunut aivan liian mahtavaksi. Joensuun Kiekko-Pojat haettiin konkurssiin.
Joensuun Kiekko-Poikien työtä jatkamaan perustettiin Kiekko-Karhut Ry, joka aloitti pelinsä sarjaporrasta alempaa. Kiekko-Karhut nousi kuitenkin jo heti kaudeksi 1995-1996 takaisin 1-divisioonaan, joka pelattiin tuolloin ennätyslaajana kuudentoista joukkueen sarjana. Joensuulaisten paluu sarjaan oli näyttävä, sillä kotona ei hävitty yhtään ottelua ja sarjan päätyttyä Kiekko-Karhut löytyi sijalta viisi.
Kauteen 1996-1997 Joensuussa lähdettiin nuorella joukkueella. Hyväilmeinen ja suurelta osin omista junnuista kasattu porukka etenikin aina SM-liigakarsintaan saakka. Siellä paukut eivät kuitenkaan riittäneet, vaan vastaan asettunut Oulun Kärpät oli etevämpi.
Seuraavan kauden mainittavin uudistus oli seuran nimen vaihtaminen. Jo vuosikymmeniä Jokipojat-nimellä tunnettu joukkue otti virallisestikin lempinimensä käyttöön kankealta kalskahtavan Kiekko-Karhujen sijaan. Urheilullisesti menestys jäi vaisuksi ja samoilla raiteilla mentiin loppuvuosikymmen: toimintaympäristö oli muuttunut, ja jääkiekosta oli kasvanut Suomessa liiketoimintaa, jonka osaamista Joensuussa vasta harjoiteltiin.
2000-luku – Tasaisen nousujohteista tekemistä
Vuonna 2001 taloudelliset realiteetit iskivät jälleen seuran kasvoille, vaikkakin velkasumma oli aiempaa huomattavasti maltillisempi. Joensuulaista edustuskiekkoa vetämään perustettiin Joensuun Kiekko Ry, jonka Jokipojat-nimeä totteleva edustusjoukkue lähti rakentamaan uutta nousua Suomi-sarjasta.
Jokipojat kiiruhti uudessa tulemisessaan hitaasti, ja nousikin takaisin Mestikseksi muuttuneeseen 1-divisioonaan vasta kauden 2003-2004 päätteeksi. Nimen lisäksi myös sarjajärjestelmä laajemmassa kaavassa oli muuttunut, sillä portit SM-liigaan olivat kiinni, eikä urheilullista nousumahdollisuutta enää ollut.
Kautta aikain ensimmäisellä Mestis-kaudellaan Jokipojat jäi toiseksi viimeiselle sijalle, mutta säilytti paikkansa karsinnoissa. Kolmella seuraavalla kaudella joukkue pääsi pudotuspeleihin, mutta noutaja tuli joka kerralla ensimmäisellä kierroksella.
Kausi 2008-2009 muuttikin sitten monia asioita. Liiga oli ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa avoinna myös uusille joukkueille. Kausi tarjosi kokonaisuutena – ehkäpä hieman yllättävääkin – herkkua joensuulaisyleisölle. Joukkue voitti runkosarjan, mutta Mestiksen kirous: ”Runkosarjan voittaja ei koskaan voita mestaruutta” piti tälläkin kertaa. Jo vuosia mestaruutta himoinnut Vaasan Sport oli lopulta finaaleissa terävämpi, ja eteni SM-liigakarsintoihin Ässiä vastaan.
Hopea jäi hampaankoloon, eikä siten täyttänyt joensuulaisvatsoja, vaan nälkää oli seuraavaan kauteen lähdettäessä entistäkin enemmän. Runkosarjassa joukkue jäi toiseksi, mutta tälläkin kertaa edellä mainittu kirous tepsi. Lopulta Jokipojat selvitti pudotuspelit näytöstyyliin, ja kevään päätteeksi menestyshuuma palasi vuosien tauon jälkeen Mehtimäelle täysimittaisena: Jokipojat kruunattiin Mestiksen mestariksi vuosimallia 2010.
2010-luku – Vauhtia ja viihdettä
Uudelle vuosikymmenelle Jokipojat lähtee uusista haasteista vankkojen perinteiden tukemana. Suomalainen jääkiekkoilu ja sarjajärjestelmä elää jälleen murrosta. Se, mitkä joukkueet piirtävät Mehtimäen jäähän luistimenvetoja vuonna 2019, jää nähtäväksi.
Varmaa on vain se, että matka tulevaisuuteen Jokipoikien kyydissä tarjoaa – taas kerran – vauhtia ja viihdettä.
2020-luku – Joensuun Kiekko-Pojat nimi palaa toimintaan
