400 Mestis -peliä takana. Mikä fiilis?
- Onhan sitä tullut pelattua vuosien saatossa. 2004 taisi olla ensimmäinen ottelu, jos oikein muistan. On sitä tullut pyörähdettyä välillä muissakin sarjoissa. Ihan siis hyvä määrä, ei siinä mitään.
Mistä kaikki lähti? Miten päädyit jääkiekon pariin ja tänne meille Kiekko-Pojille?
- Ihan alun perin kodin lähellä oli kenttä ja sitten pelasin Kiekko-Poikien junioreissa. Jossain vaiheessa koitin tavoitella miesten joukkueeseen paikkaa. Pääsin sinne ja olen koittanut pitää, sekä pelata mahdollisimman hyvällä tasolla. Välillä on täällä oltu ja muualla käyty. Täällä on tietysti tällä hetkellä. Pelaan ainakin tämän kauden ja sitten katsotaan jatkoa. Ihan hyvältä on ainakin vielä maistunut.
Miten on muuttunut vuosien saatossa pelit ja muut?
Varmaan isoin on ollut silloin varsinkin, kun tulin Mestikseen, niin treenattiin iltaisin. Tosi moni kävi töissä silloin ja ehkä oli "ei niin ammattimaista" tavallaan, vaikka tottakai tosissaan pelattiin ja treenattiin. Sitä kautta on vähän nuorentunut pelaajien keski-ikä ja tavoitteeksi tullut päästä liigaan. Tottakai silloinkin osalla oli, mutta moni oli silloin jo työelämässä ja pelasi siinä sivussa. Ei niillä sillein ollut tavoitteita enää eteenpäin osalla.
Se on ehkä suurin muutos, mikä tulee äkkiseltään mieleen. Tietyssä määrin nuorentunut, sitä kautta treenaaminen ja muu mennyt ammattimaisempaa suuntaan.
Millainen Kiekko-Pojat on joukkueena tänä päivänä?
No joo on siis meilläkin nuori porukka ja moni pyrkii eteenpäin. Tekeminen ja muu on aika motivoitunutta mikä on hyvä asia ja sitä kautta ei vaan pelailla ja nautita siitä, vaan pyritään sitä yksilöä ja itseensä kehittämään. On tosi hyvä porukka tuossa.
Kutsutaan Mehtimäen talonmieheksi, onko vielä ajankohtainen?
Tietysti varmaan joskus. Joku kuuluttaja on sen keksinyt - tietysti koittaa aina puolustajana puolustaa ja sitä kautta "siivota" tavallaan. Varmaan siitä se on juontunut ja sitä koittaa edelleen tietysti estää niitä maaleja tulemasta.
Mikä on ikimuistoisin hetki mikä on jäänyt mieleen?
Jotain sellaisia omia on, että on luistimet unohtunut. Taisi olla silloin ensimmäinen kausi Mestistä. Ihan todella vierailla luistimella pelasin sen pelin. Silloin nuorena poikana stressasi sitä aika paljon ja muuta, mutta sitten jälkeenpäin sille on aika paljon naureskellut. Ei tule semmoista mitään muuta mieleen, että kyllähän tuolla reissuissa aina sattuu ja tapahtuu.
Ehkä ennen se oli vähän semmoista vapaampaa ja "ei niin ammattimaista" ne reissutkaan, että se on sekin puoli muuttunut - mikä on hyvä asia sekin.
Mitä sinä haluat sanoa faneille ja näille ihmisille, joita käy täällä meillä katsomassa pelejä?
No joo tietysti täällä on selkeästi paras kotiyleisö ja fanit, mitä Mestiksessä olen pelannut. Ne on pitänyt hyvin ääntä ja ollut hyvin kyllä joukkueen tukena. On niin monta vuotta pelannut täällä, että sen on huomannut itsekin aina. Tuossa huomasi selkeästi sen eron, kun fanit eivät olleet paikalla.
Sinulla on paljon ollut pelikavereita tässä matkan varrella, niin kuka on ollut semmoinen ns. "parhain" joka on jäänyt mieleen ja että sen kanssa luistin luisti hyvin ja peli kulki?
No tietysti vuosien saatossa on ollut paljon, mutta ehkä se menee tuonne, kun tuolloin pääsi miesten mukaan. Siinä oli paikallisia vanhempia pelaajia: Haapalan Miika ja Käyhkön Arttu. Niitä koitti silloin katsoa nuorena poikana ja imeä sitä oppia. Sitä ehkä jälkeenpäin on osannut miettiä enemmän - silloin vaan nuorena ei niin paljoa ehkä sitä tajuakkaan, vaikka sitä seuraa. Ja silloin oli työsulkukausi, Pavel Brendltuli silloin - se oli jossain määrin vielä NHL-statuksen kaveri silloin ja pelasi sen jälkeen Venäjällä ja Ruotsissa vielä aika huikeita kausia.
Semmoisia on ollut: hienoja pelaajia ja muuta, mutta nuo kaksi tulee sillein mieleen eniten.
Mites nykyiset ulkomaan vahvistukset, miltä ne on tuntunut pelikavereina tässä vaiheessa?
Joo siis tosi hyviä tyyppejä ja molemmat osaavat pelata - ei mitään pahaa sanottavaa. Sitten se on kaikille hyvä, että vähän englantiakin oppii puhumaan siinä sivussa, kun niiden kanssa kommunikoi. Mutta todella hyviä pelaajatyyppejä.
Onko sinulla junnuille vielä jotain mitä haluaisit sanoa tulevaisuuden varalle?
No nauttia pitää tekemisestä ja treenaamisesta - ei sitä hampaita kiristelemällä kannata, että se ei sitten ole oikea tie. Siitä pitää nauttia, että sitä tekee ja välillä on vähän huonoja päiviä ja välillä hyviä, mutta niistä pitää sitten hyvät asiat poimia.
Kotipelejä on tulossa kuusi joulukuussa ja aika tiuhaan tahtiin, mitä ajatuksia tämä herättää?
No joo alkukausi on vähän evakossa oltu ja kaksi kotipeliä on vasta ollut oikeasti Joensuussa, niin hieno tietysti päästä kotonakin pelaamaan. Yleisöllekin varmasti on mukava. Hyvä tunnelma oli noissa kahdessa pelissä jo ja sitten voivat tulla lisää katsomaan. Joukkueen täytyy hyvin esiintyä, että yleisö tykkää ja tulee hieno tapahtuma sitä kautta.
K-Espoo. 30 vuotta lähes viime pelistä, mitä odotat tulevalta ottelulta?
Perinteikkäät seurat kohtaa tai nyt aika hyvin muutenkin Mestiksessä. Forssa oltiin nyt ja TuTo, sekä Kokkola. Nyt Espoo ja nämä. Kyllä se tuo sellaista tiettyä hyvää fiilistä ja kyllä se aina semmoisen jossain määrin extra -latauksen tuo siihen otteluun, kuten seurat, jotka ovat kärjessä - siinä pääsee mittaamaan sitä omaa tasoa, että missä mennään sitten.
Esa tullaan palkitsemaan K-Espoo -ottelussa 3.12. PKS Areenalla.
Liput tapahtumaan löydät ennakkoon: lippu.fi
