SM-liigakausi 1991-92 päättyi karsintaan Kiekko-Espoota vastaan
Joensuun Kiekko-Poikien perjantain ottelussa Kiekko-Espoota vastaan voidaan tuntea historian siipien havinaa. Edellisestä joukkueiden kohtaamisesta Joensuussa on kulut jo lähes 30 vuotta. Kausi 1991-92 on joensuulaisen jääkiekkoilun historiassa yksi muistorikkaimmista, vaikka se päättyikin pettymykseen huiman liigakarsintasarjan päätteeksi.
Keväällä 1991 Joensuun Kiekko-Pojat oli noussut suoraan SM-liigaan voitettuaan 1. divisioonan suvereenin esityksen jälkeen. Tšekkiläisen Jan Eysseltin valmentama JoKP lähti liigaan tavoitteenaan sarjapaikan säilyttäminen. Harjoitusottelut olivat menneet hyvin, mutta varsinaiset liigaottelut alkoivat kehnosti: ensimmäisen sarjaneljänneksen eli 11 ottelun jälkeen JoKP:lla oli koossa vain kaksi pistettä tasapeleistä JyP HT:n ja KalPan kanssa. Lokakuun lopulla JoKP:n seurajohto hankki uudeksi maalivahdiksi Tapparasta 21-vuotiaan Juha Vireniuksen. Maalivahdin hankinnalla oli vaikutusta, sillä jatkossa pisteitä alkoi kertyä enemmän JoKP:n puolustuksen ja maalivahtipelin toimiessa paremmin. Kiekko-Poikien otteet paranivat tasaisesti kauden loppua kohden mentäessä, mutta etenkin huonosti sujuneen alkusyksyn vuoksi runkosarjan loppusaldona oli viimeinen sija ja edessä siis liigakarsinnat. Suora säilyminen oli jäänyt vain kuuden pisteen päähän.
Kevään 1992 liigakarsinnoissa Kiekko-Poikien vastustajaksi tuli 1. divisioonan voittaja Kiekko- Espoo. SM-liigan kovista peleistä rutiinia hankkinutta JoKP:tä pidettiin karsintasarjan ennakkosuosikkina. Kaiken piti olla joensuulaisittain kunnossa, kun JoKP oli vieläpä viimeisellä kierroksella voittanut kotiottelussaan sarjaa johtaneen Jokerit ja pilannut samalla helsinkiläisten runkosarjan voiton.
Ensimmäinen karsintaottelu pelattiin Helsingin jäähallissa 19.3.1992. Ottelu oli siirretty Helsinkiin, koska espoolaisten omaan pikku halliin Matinkylässä mahtui vain noin tuhat katsojaa. Joensuulaisille ennalta melko tuntematon Kiekko-Espoon joukkue näyttäytyi hyvin liikkuvana ryhmänä, mutta parempi kaksinkamppailupeli toi 4-3-voiton Kiekko Pojille.
Toisessa osaottelussa paremmin valmistautunut ja tehokkaasti viimeistellyt Kiekko-Espoo yllätti kotijoukkueen ja hämmästytti 5000-päisen Mehtimäen yleisön täydellisesti: ottelun jälkeen tulostaululla olivat murskalukemat espoolaisille maalein 8-2!
Kun Kiekko-Espoo voitti kolmannen ottelun jatkoajalla lukemin 3-2, oli espoolaisilla mahdollisuus varmistaa liiganousunsa seuraavassa kohtaamisessa Joensuussa. Hyvin latautunut ja hurjasti luistellut Kiekko-Pojat onnistui kuitenkin voittamaan kotonaan maalein 3-2 ja siirtämään ratkaisun viidenteen peliin Helsinkiin. Voittomaalin tuossa ottelussa laukoi Rostislav Vlach, joskin tilastoihin se merkittiin virheellisesti Jouni Mustosen nimiin.
Ratkaiseva viides kohtaaminen joukkueiden välillä aprillipäivänä 1.4.1992 oli tasainen ottelu. Ensimmäinen erä päättyi maalittomana. Toisen erän alussa Riku Kuusisto vei ensin espoolaiset johtoon, jonka JoKP:n Markku Kyllönen kuittasi 10 minuuttia myöhemmin. Kiekko-Pojat hallitsi toisen erän loppua, mutta Kiekko-Espoon ajoittain jopa paniikkiin ajautunut puolustus kuitenkin kesti ja erätauolle lähdettiin 1-1-tilanteessa. Kolmannessa erässä Kiekko-Espoon nuoret ja silloin vielä tuntemattomat hyökkääjät Jere Lehtinen ja Tero Lehterä pääsivät 2-1-ylivoimahyökkäykseen, josta Lehterä laukoi 2-1-maalin. Kiekko-Espoon johto piti loppuun saakka, mikä vääjäämättömästi tarkoitti samalla sitä, että Pohjois-Karjalan oman liigajoukkueen tie vei takaisin 1.divisioonaan. Joensuusta otteluun matkustaneet noin 300 Kiekko-Poikien kannattajaa joutuivat poistumaan Helsingin jäähallista äärimmäisen pettyneinä.
Pääsarjasta putoaminen harmitti monia jääkiekon ystäviä Joensuussa ja koko maakunnassa, sillä liigakiekko oli kiinnostanut yleisöä todella hyvin. JoKP:n kotiotteluiden yleisökeskiarvot kahdella SM-liigan kaudella 1989-1990 ja 1991-1992 olivat 3799 ja 3891 katsojaa.
- Kirjoittaja: Pekka Malvela
*Kuvassa #25 Markku "Kynä, Kyltsi" Kyllönen.
